Jumiutuminen

Ihmismieli on ihmeellinen. Sitä voi muistaa täysin merkityksettömiä yksityiskohtia tapahtumista vuodelta nakki ja muusi. Joidenkin asioiden tunnelmat, äänimaailma ja vuorosanatkin ovat piirtyneet muistiin. Tietenkin oma mieli muokkaa ne itselle sopiviksi muistoiksi. Joskus sopivuus ei tosin kanna itseä vaan enemmänkin vahingoittaa. Sitä voi jumiutua johonkin muistoon tai asiaan hyvinkin fanaattisesti. Jumiutumisella tarkoitan sitä, että joistain asioista on vaikea päästää irti. Sitä muistaa ja palaa samaan tunnetilaan, ajattelussa samoihin päätelmiin ja teoissa samanlaisiin toistoihin kerta toisensa jälkeen.

Miksi joihinkin asioihin jumiudutaan?

Tietenkin sitä voi pitää inhimillisenä ihmisyyteen liittyvänä piirteenä, että asioista, ihmisistä tai tapahtumiin liittyvistä muistoista on vaikea päästää irti. Joistain asioista haluaisi päästää irti, mutta ei pysty. Ne seuraavat kuin varjo auringonvalossa, vaikka ei haluaisi.

Toki jumiutuminen johonkin ajattelu- tai toimintatapaan tuo turvan tunnetta. Näin käsitys itsestä ja maailmasta säilyy suhteellisen muuttumattomana. Kukapa sitä ei haluaisi eheää ja itselle sopivan loogista tarinaa ylläpitää. Tietää ainakin, mitä on ja mitä tulee olemaan.

Psykologina työskentelen muutosten parissa. Ihmiset, työyhteisöt ja joukkueet, jotka haluavat psykologin apua, toivovat muutosta johonkin. Keskiössä on oikeastaan pyrkimys tunnistaa jumiutumia, jotka estävät pääsemästä sinne, mihin halutaan päästä. Tavoitteena on pyrkiä rikkomaan nämä jumiutumat ja auttaa rakentamaan toimivampia ajattelu- ja toimintamalleja.

Ihminen voi jumiutua yhtä lailla hyvään kuin pahaankin eli nämä toimivimmatkin ajattelu- ja toimintamallit ovat jumiutumia, ne vain kannattelevat paremmin. Tosin aina vaan parempaan tulokseen ja eteenpäin pyrkivän toiminnan näkökulmasta nekin jumiutumiset olisi hyvä purkaa auki. Jatkaa sitten saman ”jumiutumisen” parissa tai ei.

Jos saisi valita, niin mieluummin sitä nyt jumittaisi kaiken hyvän kanssa kuin pahan. Jumiutuminen, jossa päädytään aina siihen, että elämä kantaa, että itse on ihan riittävä tai että asioilla on taipumus järjestyä itselle sopivalla tavalla, kuulostaa kyllä ihan mukavalta.