Keskustelin kollegoiden kanssa vaativuuden tematiikasta. Sen monimuotoisista, petollisista ja raskaistakin puolista. Vaativuus saa liikkeelle, parhaimmillaan sparraa tekemään ja antamaan parasta, mitä on tarjolla. Vaativuus saa piilossa olevan potentiaalin liikkeelle. Mutta se voi myös latistaa innostuksen ja halun heittäytyä. Yhtä lailla se voi uuvuttaa alleen: aina voi tehdä enemmän ja paremmin. Usein vaativuus ja riittämättömyys kulkevatkin käsikädessä.
Vaativuus ei ole yksisuuntainen väylä, jossa toisessa ääripäässä on liiallinen, perfektionistinen vaativuus ja toisessa ääripäässä sallivuudella vuorattu sopivanoloinen vaativuus. Vaativuuden takaa löytyy monta ulottuvuutta, joista jokainen osoittaa eri suuntaan. Vaativuus voi olla hädällä höystettyä yhtä lailla kuin tunteetonta ylimielisyydellä höystettyä paremmuuden velvoitetta ja paljon muuta. Yhteistä näillä haitallisilla vaativuuksilla on kuitenkin tunne, että tehty ei ehkä kuitenkaan riitä. Epäily varjostaa tehtyä työtä ja suoritusta jatkuvasti.
Huippu-suoritukseen liitetään vaativuuden tematiikka. Tavallaan vaateita on vaikea poissulkea: se on ikään kuin sisään piirretty – kuin ilmasto, joka on, kuten on. Vaativuuden tematiikka voi myös elää sisäänrakennettuna ihmismielessä. Karrikoiden tyyliin: ”kelpaan vasta, kun…” tai ”olen hyvä vasta, kun”. Toisin sanoen, vaikka ympäristö olisi salliva, mieli tulkitsee sen vaativammaksi kuin se muiden mielestä olisi.
Kun mikään ei riitä, ihminen saa varmasti paljon aikaan. Toisaalta joskus maksu on liian kova: kadotetut läsnäolon hetket, menetetyt vuodet itselle tärkeiden asioiden parissa ja menetetty hyvinvointi ja onnellisuus tulevat näkyviin usein liian myöhään.
Vaativuutta vastaan on hankala taistella. Se on ovela kumppani, joka löytää reittinsä manipuloidakseen ihmisen uskomaan viestiin, jota se sanoo. Vaativuutta voi kuitenkin laittaa aisoihin. Ikään kuin valjastaa muiden oman minän puolien käyttöön. Harvoin se onnistuu hetkessä ja vielä harvemmin omin avuin. Tärkein askel on tunnistaa ja hyväksyä tämän ajoittain ikävän kumppanin läsnäolo. Vasta sitten voi miettiä pelimerkkejä sen korjaamiseen ja muuttamiseen.