Työssäni olen kuullut monenlaisia tarinoita siitä, mitä joulu merkitsee. Toisille se merkitsee perhejuhlaa. Sitä, että perhe kokoontuu ja on edes kerran vuodessa yhdessä. Perheeseen voi kuulua sukulaisia tai vain lähimmät perheenjäsenet. Toisille taas joulu merkitsee ”pakkopullaa”, jolloin ei ole mitään tekemistä. Paikat ovat etupäässä kiinni ja kaikki ystävät perheiden luona. Joillekin joulu antaa mahdollisuuden lähteä lomareissulle johonkin lämpöiseen paikkaan. Joillekin se on rauhan ja hiljaisuuden tyyssija. Silloin saa vain olla. Hiljentyä itselle arvokkaiden asioiden ääreen.
Usein jouluun liitetään hössötys, kiire ja tarve saada koti kuntoon jouluksi. Itsekin tunnustan, että kuuluun siihen ryhmään, joka pesee keittiön kaapit jouluksi – ikään kuin viettäisin joulun siellä kaapeissa.
Tähän jouluun valmistautuminen on itselläni ollut erilainen – keittiö on vieläkin remontissa ja lattiat laittamatta, joten muun muassa perinteinen piparkakkujen ja torttujen leipominen on jäänyt. Jouluvalotkin ovat vielä laittamatta. Kun kirjoitan tätä, en kuitenkaan koe stressiä enkä kiireen tuntua. Ehkä stressittömyys johtuu siitä, että remontti on ollut aikamoinen farssi, ettei tiedä enää itkisikö vai nauraisiko. Voihan stressittömyys johtua myös siitä, että joulun merkitys itselle on viettää aikaa läheisten kanssa – sen voi tehdä, vaikka pahvilaatikoiden keskellä. Ehkä stressittömyys johtuu siitä, että en vielä hahmota, mitä kaikkea ”pitää” vielä tehdä. Joka tapauksessa joulu tulee joka vuosi, teen jotakin tai olen tekemättä.
Joulussa, kuten useissa muissakin juhlissa, odotus on mielestäni parasta aikaa. Kun voi istua kynttilän valossa, kuunnella joululauluja ja rauhoittua nauttimaan kodin lämmöstä, rauhasta, tuoksusta ja läsnä olevasta hetkestä. Tämän aion toteuttaa heti, kun olen saanut ne keittiön kaapit siivottua….
Rauhaisaa ja leppoisaa - itsellesi sopivaa - joulua!