Tilasin remonttia kohteeseen, jota olin suunnitellut pitkään ja tiesin, mitä halusin sinne. Eräästä yrityksestä soitettiinkin ja näin pyrimme sopimaan aikataulua, jotta he voisivat tehdä hinta-arvion. Tuli esille, että perheen molempien päättävien tahojen tulisi olla paikalla. Yrityksestä soittanut nainen ehdotti aikaa, joka oli minulle haasteellinen, mutta tiesin, että mieheni on tuolloin paikalla. Selvisi, että se riittää. Toisin sanoen, ilman että sanottiin suoraan, tarkoitettiin, että ”molempien päättäjätahojen tulee olla paikalla, paitsi jos paikalla oleva on mies, silloin se riittää”.
Jäin miettimään asiaa yhdenvertaisuuden näkökulmasta.
En usko, että pääsemme eteenpäin, ennen kuin uskallamme tehdä radikaaleja toimenpiteitä. Toisin sanoen, esimerkiksi työpaikkahakemuksesta poistetaan vähintään sukupuoli, ikä ja nimi. Näin haastatteluun ja käytännössä todellisen hakuprosessin piiriin pääsisi koulutuksen ja kokemuksen avulla. Rakenteissa elävää yhdenvertaisuuden puutetta on paljon myös Suomessa eikä se muutu ilman kaikkien ponnisteluja.
Yhtä lailla tarvitaan esimerkkejä, joissa tuodaan esille niin ongelmia, toisin sanoen yhdenvertaisuutta loukkaavia esimerkkejä kuin onnistuneita, toisin sanoen yhdenvertaisuutta osoittavia esimerkkejä. Ongelmien esille tuominen ei ole nipottamista tai aidan seipäästä puhumista aidan sijaan – tyyliin ”on meillä isompiakin ongelmia kuin tuo”, vaan se edistää asioiden tietoisuuden lisääntymistä, koska vain tietoisiin asioihin voidaan vaikuttaa.
Tarvitaan myös asennemuutosta. Tällä tarkoitan omien ennakkoluulojen ja -asenteiden sekä käsitysten vaikutuksen huomaamista ja tarvittaessa niiden kyseenalaistamista ja muuttamista. Tämä näkyy arjessa esimerkiksi siinä, miten suhtautuu ihmiseen, jonka mielipiteet, ulkoinen olemus, vaatetus tai ihonväri poikkeaa omasta. Ei ole häpeä huomata, miten ajattelee ja suhtautuu. Mutta sopimatonta mielestäni on, jos sen kieltää ja jatkaa entiseen malliin.
Yhdenvertaiseen kohteluun on matkaa, mutta kukapa toivotonta työtä tekisi. Tekemistä on itselläni ja varmasti suurimmalla osalla suomalaisia.
Ai niin, mitenkö oma esimerkkini päättyi. Annoin palautteen ja vastineeksi sain pahoittelut, että olin kokenut niin. Tämän tulkitsen kohtaan: asennemuutosta tarvitaan: ei se, että toimii yhdenvertaisuutta vastaan, vaan se, että kieltää sen.
Koskaan ei voi tietää, mitä mistäkin seuraa. En olisi nyt tarttunut yhdenvertaisuus asiaan blogissani ilman tätä kokemusta.