Luin Helsingin Sanomista (1.12.2015) mielenkiintoisen uutisanalyysin, jossa puhuttiin spinnaamisesta. Siinä ideana on yrittää saada asiat näyttämään itselle suotuisalla tavalla. Tämä on politiikassa artikkelin mukaan yleistä. Spin doctor on taas asiantuntija, jonka tehtävä on manipuloida julkisuutta, jotta hänen asiakkaastaan ja ko. päämiehen ajamista asioista välittyisi mahdollisimman myönteinen kuva.

Olisi herkullista pohtia kaikkia niitä foorumeita, joissa itse olen toiminut ja joissa ilmenee spinnaamista, mutta jäin miettimään spinnausta myös meidän tavallisten tallaajien keskuudessa.

Kuinkahan usein kotona rikki menneet tai kadonneet tavarat on spinnattu. Joskus jopa joku sisarusparvesta on toiminut nk. spin doctorina? Miten monta kertaa omat mokat on spinnattu, joko omin avuin tai ystävän toimiessa spin doctorina? Asioiden kääntäminen, vääntäminen ja veivaaminen niin, ettei enää ole selkoa, kuka teki ja miksi, ei ole harvinaista. Jäljelle jää sattuma selitysmallina tai vahinko inhimillisenä erehdyksenä. Olen spinnannut – vaikka hävettääkin myöntää omalta osalta ja osin huvittaa huomata toisten osalta.

Minkä takia sitä sitten spinnaa?

Ei ole helppoa osoittaa omia mokia. Periaatteessa se on helppoa, mutta käytännössä vatsan pohjassa muljahtaa niin pahasti, että mieluummin koittaa selittää itsensä siitä ulos. Toisaalta yhtä vaikeaa on tiukassa paikassa huomata, että ei osaa. Sitä yrittää vääntää ja kääntää sellaista jargonia, että kukaan ei kehtaa kysyä, mistä oikeastaan edes puhuu. Vahingossa vielä myöntäisi itse oman tyhmyyden. Toki syynä voi olla myös rangaistuksen pelko. Parempi yrittää näyttäytyä paremmassa valossa, ettei joudu syytettyjen penkille. Varsin inhimillistä, ja kukapa ei haluaisi näyttää aina hyvältä ja mukavalta muille?

Pienissä arjen tilanteissa spinnaus kuulostaa inhimilliseltä ja ymmärrettävältäkin, vaikka sitä sinänsä ei hyväksyisikään. Mutta suuressa mittakaavassa tietoinen ja tahallinen spinnaus kuulostaa aikamoiselta manipuloinnilta ja spin doctorin homma vielä enemmän. Tietenkin jokainen julkisuudessa oleva henkilö ajamine asioineen haluaa näyttäytyä mahdollisimman suotuisassa valossa, mutta mikäli tämä johtaa siihen, että asioista ei voi puhua enää oikeilla nimillä ja että syistä ja seuraamuksista katoaa yhteys, ollaan pahasti hakoteillä.

Ehkä tässä pitää alkaa viljellä kysymystä, ”jos et spinnaisi, mitä sanoisit?”