Nämä hieman yli 50 v kuolemantapaukset ja vakavat sairastumiset ovat pysäyttäviä uutisia. Pysäyttää miettimään elämää ylipäätään. Sitä, mihin energiansa ja aikansa laittaa ja mitkä asiat ovat tärkeitä.

Sitku ajattelu – toisin sanoen, teen sitten, kun ”olen eläkkeellä”, ” on loma” tai kun ”tilanne töissä rauhoittuu”, on varsin yleistä. Samoin selitykset mutku: ”nyt en voi, koska aikaa ei ole” tai ”mutta, kun töissä on niin hektistä”, joiden avulla kerrotaan itselle, miksi jotkin asiat ei nyt luonnistu, vaikka halua ja tahtoa olisi.

Uutiset elämän hauraudesta pysäyttää miettimään sitku ja mutku ajattelua. Tottahan se on, että elämä on tässä ja nyt. Ei eilisessä eikä huomisessa. Elettyä elämää voi muistella – huomisesta voi haaveilla, mutta hauras elämänlanka on tässä hetkessä.

Viehätyin tästä ”nytku” ajattelusta:

”Nyt kannattaa tehdä, kun huomisesta ei tiedä”.

Keskeinen kysymys lienee itse kullekin, mitä asioita arvostaa ja pitää tärkeänä?

Läheisiä ihmisiä? Niinpä soitan tai käyn heidän luonaan nyt, kun huomisesta en tiedä.

Kävelyä luonnossa? Kipaisen nyt kävelyllä, kun ehkä kohta ei enää pääse.

Läsnäoloa? Olen tässä ja nyt, kun hetki on kohta ohi.

Nyt, kun vielä on hengissä, on voimaa ja on energiaa. Nyt, kun vielä on läheisiä, on ihmisiä ja on kontakteja. Nyt, kun vielä pystyy ja kykenee.

Kun ”nytku”-ajattelu johtaa kohti itselle arvokasta ja tärkeää, uskoisin, että silloin ihminen elää elämää, jota voi tyytyväinen hymy huulilla muistella, kun sitku ajatteluun ei enää ole mahdollisuutta.