Luin E. Alexanderin kirjaa ”Totuus taivaasta”( 2014). Jäin miettimään totuutta. Mitä se itse asiassa tarkoittaa? Filosofeilla on viisaita näkemyksiä totuudesta, siitä ei kahta sanaa. Googlettamalla tuli yli 800 000 viitettä hakusanalla totuus 0,3 sekunnissa.

Miten totta on esimerkiksi rakkaus ihmisten välillä? Julmat teot ihmissuhteissa viittaisivat, että rakkaus ei ole ainakaan pyyteetöntä. Toisaalta kukapa on sanomaan pariskunnalle, joka on ollut pitkään yhdessä, että tuosta puuttuu rakkaus tai vanhemmalle, joka ylpeänä esittelee lastensa kuvia - vaikka hetki sitten puhui teinihirviöistä - että ei taida olla aitoa rakkautta tuossa suhteessa.

Miten totta on esimerkiksi kauneus? Jonkun mielestä joku on hirvitys ja toisen mielestä samainen hirvitys on maailman kaunein asia. Sanotaanhan sitä, että kauneus on katsojan silmässä. Totuus tuntuu olevan hyvin erilainen, kun sitä katsoo eri näkökulmista.

Jollekin tuskaa tuottaa pieni sanatora ihmisten välillä. Toinen ei valita, vaikka elää nyrkin ja hellan välissä. Läheisen ihmisen menettäminen herättää vasta suuren tuskan. Syyt ovat erilaiset ja erikokoiset, tuskan tunne voi silti olla sama.

Jokainen ihminen muodostaa oman totuutensa. Toista arvostavaan suhtautumiseen kuuluu toisen totuuden kunnioittaminen, eikö?

Toisaalta jos näyttää siltä, että toisen totuus saa aikaan kärsimystä, pitäisikö siihen puuttua? Luonnollisesti tulee miettiä, kuka määrittää kärsimyksen – kokija itse vai toinen joka arvioi tilannetta?

Psykologin työssä on usein keskiössä muuttaa toisen subjektiivista totuutta. Se kuulostaa näin kirjoitettuna aikamoiselta vallankäytöltä ja manipulaatiolta, mitä se osin onkin. Tämän vuoksi varmaan psykologiassa opiskellaankin paljon erilaisia teorioita ja lähestymistapoja, ettei kukaan erehdy luulemaan, että oma ajattelu ja näkemys olisivat totta tai ainakaan ainoa totuus.

Vuonna 1980 Helsinkiläinen Lama yhtye julkaisi kappaleen ”Totuus löytyy kaurapuurosta”. Se voi olla totta siinä missä mikä tahansa muu totuus.