Minulla oli ilo olla kouluttamassa viikonloppuna valmentajia ympäri Eurooppaa. Opin paljon itsestäni ja valmentajuudesta. Pohdinnat urheilun ja valmentamisen ytimestä myös epävirallisissa yhteyksissä olivat antoisia.

Jäinkin miettimään tätä ydin asiaa tai asioiden ydintä.

Jokaisella elämän alueella voidaan puhua siitä, mikä asiassa on ydin. Ja kuka tämän ytimen määrittää?

Ensimmäisenä itselleni tulee mieleen, että kukin ihminen määrittää oman ytimensä itse. Kuka olet ja mitä haluat? Usein tuollaiset yksinkertaiset kysymykset omasta identiteetistä ovat ne vaikeimmat. Syvemmin tarkasteltuna voidaan myös pohtia, kuka itsen on oikein määritellyt? Minkälaisia kokemuksia, käsityksiä ja uskomuksia meistä itse kukin kantaa mukanaan, kun omaa itseä määrittelee? Miten paljon näihin määritelmiin tulee mukaan lapsuuden kokemukset, nuoruuden valmentajien palautteet ja tämän hetken onnistumiset ja epäonnistumiset? Ja ennen kaikkea, milloin ihminen on näiden kokemustensa ja muiden määritelmien vanki, sen sijaan että ne kantaisivat?

Seuraavaksijäin miettimään asioita, joita käsittelemme päivittäin - ydinasioita. Kuka ne määrittää? Ainakin asiantuntijana huomaan hakevani ja ajoittain myös määrittäväni niitä (ikään kuin tietäen, mistä milloinkin on kyse). Toisaalta asiantuntijana on lähes väistämätöntä tehdä nk. valistuneita arvauksia, mitä mistäkin ajattelee. Nämä arvaukset voivat tulla pitkän pohdinnan tai keskustelujen jälkeen.

Samalla tavalla ja missä tahansa asiassa, ydin tulee määritellä. Valmentaja määrittää, mihin huomion kohdistaa harjoittelussa, jotta urheilija kehittyisi. Esimies määrittää, mistä antaa palautteen työsuorituksesta. Joku toinen olisi voinut määrittää ytimen toisella tavalla kuin itse sen teki. Toisaalta ydin tulee olla, muutoin ei ole suuntaa, mihin mennä.