Saako sanoa suoraan?

Katsoin jääkiekon MM-kisoja ja siinä pelien jälkikeskustelua tv:stä. Oli mielenkiintoista seurata asiantuntijoiden puheita ja sanavalintoja asioista. Tuleva Blues joukkueen kakkosvalmentaja Tero Lehterä puhui suoraa puhetta, jos joku mokasi tai teki virheen. Sen sijaan entinen maajoukkuevalmentaja Hannu Aravirta analysoi ryhmän toimintaa yleisellä tasolla eikä kohdistanut sitä kehenkään suoraan. Saattoi mennä muutama keskustelu ohikin, jossa tilanne olisi voinut olla toisin, joten yksittäiset havaintoni eivät tarkoita objektiivista totuutta asiasta.

Jäin kuitenkin miettimään asiaa elämässä yleisemmin. Jotenkin on ymmärrettävää ja inhimillistä, että asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä. Jos joku mokaa, sitä ei osoiteta sormella. Jos joku tekee virheen, se selitetään pois. Työelämäpsykologian perussääntökin alkaa jo olla, että toimintatapojen muutos edistää tehtävän tekemistä, ei syyllisten etsiminen. Puhekulttuurikin on muuttunut: Ongelmat ovat haasteita ja esteet vain hidasteita. Kaverista puhutaan hyvää, puutteet ja heikkoudet sivuutetaan. Ikävien asioiden ääneen sanominen tekee helposti sanojasta hankalan tyypin: ongelmien vatvoja tai negatiivisuuden lietsoja. Ylipäätään puhe, jossa ongelmat ovat ongelmia ja virheet mokia, koetaan epäkohteliaaksi tai ylimieliseksi ”besservisseryydeksi”.

Toisaalta puhe, jossa asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, on virkistävää. Se on jotain, jonka voi ymmärtää – olihan sitä itse paikalla todistamassa asiaa. Ja voihan ajatella myös niin, että mikäli asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä, silloin aliarvioidaan kuulijat – siis ne, jotka asiasta tietävät kuitenkin.

Kun tv:stä seuraa asiantuntijoiden puhetta, sitä suorastaan toivoo värikkäitä ja erilaisia näkemyksiä keskustellun asian ympäriltä. Yhtä mielisyys ei anna ajattelemisen aihetta. Vaikka suoraan sanominen edellyttää rohkeutta ja taitoa, se on rehellistä ja aitoa. Ja kun jotain tapahtuu, turha sitä on peitellä. Se, että virhe on virhe, moka on moka, ei tee virheen tekijästä yhtään huonompaa ihmistä. Mutta niistä puhuminen oikeilla nimillä auttaa käsittelemään asiaa, rakentaa sivutuotteena maaston, jossa virheitä ei tarvitse pelätä ja samalla se tekee mokista myös asian, joka kuuluu inhimilliseen elämään.