Puhutaan, että hyvin toimivassa tiimissä kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Coachingissa ja työnohjauksessa hyvät kysymykset johdattavat ydinasioiden äärelle. Monessa kohtaa huomaa, että kysymys on parempi kuin vastaus. Jäinkin miettimään, millainen on hyvä kysymys?
Onko se kysymys, johon ei ole vastausta? Tällainen kysymys pakottaa ihmisen pysähtymään. Se pakottaa vähintään miettimään asiaa. Se voi haastaa ajattelua ja parhaimmillaan rikkoa omia luutuneita vastausvaihtoehtoja. Näin ajatellen hyvät kysymykset ovat niitä, joihin vastaajalla ei ole ensi alkuun mitään sanottavaa.
Toisaalta joskus kysymys hiljentää sen takia, että se on liian vaikea. Se menee ohi eikä siihen saa tarttuma pintaa. Siihen ei ole vastausta, koska se ei kosketa itseä eikä omia kokemuksia. Vaikka kyseisen kysymyksen pohtiminen olisi kuinka oleellista ja tärkeää tahansa, sitä ei voi tehdä, koska se ei ”uppoa” eikä ”kolahda”. Jos näin on, kysymykset, joihin ei ole vastausta, ovat kuin nuotio ilman tulta. Kysymysten tulee herättää edes pieni kipinä, jotta puut voivat syttyä.
Vai onko sittenkin niin, että hyvään kysymykseen löytyy vastaus? Vastaus vie keskustelua eteenpäin, se tuo eteen aina uuden kysymyksen - ja uusi kysymys uudenlaisen vastauksen. Näin ollen kerrotusta tarinasta polveutuu uudenlainen tarina. Tarina, jota ihminen ei ehkä ole vielä kertonut aiemmin itselleen. Eli hyvät kysymykset ovat niitä, joihin voi vastata jotain.
Toisaalta totutut tarinat ja tutut vastaukset eivät vaadi pohtimista. Sitähän voi toistaa itseään monta vuotta, ilman että mikään on muuttunut. ”Mitä ajattelit siitä?” (”sitä mitä aina ennenkin”) tai ”Mitä teit sen jälkeen?” (”samaa kuin edellisellä kerralla”) tai ”Mitä olisit toivonut tapahtuvan?” (”sitä, mikä ei koskaan toteudu”). Sinänsä siis hyvät kysymykset johtavat aina vaan samanlaisiin vastauksiin. Näin mikään ei liiku, mikään ei muutu. Vastaaja toistaa itseään ja tarinaansa aina samalla tavalla. Vastaus estää muutoksen, se siis sulkee prosessin. Se estää uuden syntymisen, koska kyseinen tieto on jo olemassa.
Yhtä lailla asiaa voi pohtia sen suhteen, onko hyvä kysymys helppo vai vaikea? Helpot kysymykset, joihin on vastaus, antavat nopean tiedon jo olemassa olevasta tietomäärästä. Sen sijaan vaikeat kysymykset, joihin on vastaus, edellyttävät pohdintaa etupäässä valinnoista. Toisin sanoen vastauksia on olemassa, mutta minkä niistä valitsee? Helpot kysymykset, joihin ei ole vastausta ovat mielenkiintoisia, koska ne nostavat esiin muun muassa tarpeita, asenteita ja arvoja. Toisin sanoen kysymys voi olla helppo, mutta vastausvaihtoehtoja on liikaa. Siinä pitää pohtia, mitä mieltä oikeasti on. Sen sijaan vaikeat kysymykset, joihin ei ole vastausta pysäyttävät – ei vain vaikeudellaan vaan myös sillä, että niitä ei ole pohtinut. Tosin vaikeudellaan ne voivat myös sulkea keskustelun, koska vastaaja ei osaa tai halua avata kysyttyä puolta itsestään.
Hyvä kysymys on varmaan enemmänkin kysymys, joka onnistuu oikeassa paikassa juuri oikealla tavalla avaamaan sitä, mitä vastaaja siinä kohtaa haluaa ja kykenee avaamaan. Joskus tuntuu, että hyvän kysymyksen huomaa vasta jälkikäteen. Etukäteen ei voi koskaan tietää, onko kysymys hyvä. Sen arvo tulee esiin vasta esittämisen jälkeen.