Jääkiekon MM-kilpailut tarjosivat mielenkiintoisen näkymän myös valmentajien osaamisen määrittämiseen. Spekulaatiot esimerkiksi Marjamäen osaamisesta ovat vaihdelleet miinusmerkkisestä plusmerkkiseen.
Jäin miettimään asiaa valmentajan osaamisen näkökulmasta yleisemmin. Huipputasolla ja nuorten valmentamisessa.
Jos kuvitellaan, että esimerkiksi Suomen jääkiekon maajoukkue olisikin samoja asioita tekemällä voittanut pronssiottelun, miten olisimme suhtautuneet valmentajan osaamiseen?
Tai jos valmentaja olisi muuttanut strategiaansa ja lopputulos olisi ollut sama kuin nyt, miten olisimme silloin asiaan suhtautuneet ja sen selittäneet?
Oliko valmentaja osaava, kun uskoi oman strategian kantavuuteen vai olisiko valmentaja ollut sitten todella osaava, mikäli hän olisi muuttanut toimintaperiaatteita?
Tämän hetken nuorten valmennusosaamisen kehittämisessä keskiössä on taidon opettaminen. Varteenotettavia tutkimuksia siitä, mitkä tekijät johtavat huippumenestymiseen, on julkaistu jo jonkin verran. Näiden tutkimusten perusteella voimme tehdä myös johtopäätöksiä, mitä nyt kannattaa tehdä. Itsekin uskon niihin, vaikka tajuan, että tutkimusaineistojen tapaukset ovat eläneet ihan toisenlaisessa maastossa kuin tämän hetken nuoret valmennettavat. Joten ihan tarkalleen ei voi tietää, mitkä tekijät johtavat huippumenestykseen. Se selviää, kun tulevaisuuden huippuja tutkitaan parinkymmenen vuoden päästä.
Yhtä lailla monet vanhemmat ja nuoret itsekin toivovat lajivalmennusta mahdollisimman paljon, vaikka tutkimusnäyttö osoittaisi päinvastaista. Toisin sanoen huippu-urheilusta unelmoivan kannattaisi opetella käyttämään kroppaa usealla eri tavalla ja eri lajeissa. Toki se on mielekästä, mutta myös pitkällä tähtäimellä kannattavampaa. Silti monet katsovat sen oman lähiseuran valmentajien osaamisen olevan liian heikkoa omalle lapselle. Hänet viedään sinne, missä on ”parhaita parhaille”.
On toki muitakin töitä, jossa ulkopuoliset tietävät paremmin, miten työn voisi tehdä. Mitä julkisempi työ, sitä suurempi into kommentoida. Mitä enemmän itsellä on paloa ja kokemusta, sen varmemmin asiasta on mielipide. Ja kukapa sitä saisi määrätä, mitä työtä saa kommentoida ja mitä ei. Ehkä loppujen lopuksi tärkeintä on, että itse asiantuntija, työtä tekevä, tietää itse, mitä tekee ja mihin uskoo.