Miten asia koskettaa?

Olin mielenkiintoisella työmatkalla haastattelemassa paria taiteen huipputekijää. Keskusteluista jäi monia asioita mieleen, joista yhden haluan jakaa tässä ja nyt.

Taiteessa yksi keskeinen elementti on se, miten se koskettaa näkijää, kuulijaa - taiteen kohtaajaa. Kosketus linkittyy tunteisiin. Toisin sanoen, millaisia kokemuksia se herättää. Taiteen tekemisen prosessissa se ei ole kuitenkaan päämäärä, vaan yksi tulos. Lopputulema, joka kantaa. Lopputulos, josta kansa saa nauttia. Taitelijat tekevät asioita, joista nauttivat, joihin uskovat ja joita haluavat tehdä.

Itse toimin enemmän urheilun puolella, mutta jäin miettimään yhtymäkohtia siihen.

Urheilussa menestyminen edellyttää harjoittelua, kovaa työntekoa. Se ei vaan tunnu työltä, koska sen taustalla on into tehdä. Etupäässä me ihmiset innostumme asioista, joita haluamme tehdä. Ja etupäässä me teemme asioita, joihin uskomme.

Kun käyttää aikansa ja energiansa johonkin itselle tärkeään, siitä saa paljon. Oppia itsestä, maailmasta ja muista. Parhaimmillaan itsensä likoon laittaminen mahdollistaa itsensä ylittämisen. Tällaiset huippukokemukset palkitsevat ja ruokkivat sisäistä nälkää enemmän. Näistä huippukokemuksista saa nauttia myös kansa. Ne koskettavat ja tuovat huippuelämyksiä myös katsojille.

Onnistumisen kokemusten kääntöpuolella on epäonnistumisen maasto. En tunne huipulla olevaa urheilijaa, joka ei olisi kokenut molempia kääntöpuolia, ääripäitä. Koettujen ääripäiden välinen ero vain vaihtelee ihmisestä toiseen. Vaikeista kokemuksista selviää, kun tulee kohdatuksi ja hetken kannatelluksi. Tapahtuma koskettaa, mutta uudella tavalla.

Kansan reaktio voi tosin olla toinen. Julkinen parjaaminen, kritisoiminen voi saada julmiakin piirteitä. Kun jokin asia koskettaa kansaa, lopputulemaa ei voi koskaan varmuudella tietää. Ei urheilussa eikä taiteessa.