Kun miettii prosessina tätä liikenneministerin esitystä liikenneverkkoyhtiön perustamisesta, se oli mielenkiintoista seurattavaa. En tiedä yksityiskohtia, perustan tietoni vain mediasta saamaani tietoon. Karrikoiden se vaikutti kuitenkin siltä, että siinä oli uusia innovaatioita ja esityksiä, puolesta puhujia ja vastustajia, nopeita käänteitä ja omia tulkintoja itselle sopivalla tavalla.

Jos sen kuvastaisi urheilutermein, vaikka jalkapallopelinä, se näytti mielestäni tältä:

”Keskustan hyökkäyksen kärki Berner tuo pallon suoraan maalintekosektorille ja yllättää samalla oman joukkueen muut pelaajat ja vastustajan joukkueen.

Hyökkäysalueella Berner yrittää syöttää palloa, mutta laitahyökkääjät Soini ja Orpo eivät halua palloa itselleen, vaikka valmentaja Sipilä yrittää tsempata laidalta joukkuettaan. Lopulta Berner potkaisee pallon sivurajasta ulos. Katsomo hurraa ja melkein kaikki ovat tyytyväisiä. Pukukopissa pelaajat kyräilevät toisiaan ja lehdistötilaisuudessa syytetään toisia huonosta pelistä, sooloilusta ja joukkuehengen puutteesta. Lopulta päädytään siihen, että Berner teki ratkaisun, jota ei ollut sovittu etukäteen ja joka ei millään tavalla sopinut joukkueen toimintaan. Hän kantakoon itse vastuunsa tekemästään virheestä. Ehkä hänet jäädytetään jatkon peleistä. Pallon hakevat kuitenkin Konsultit-joukkueen pelaajat, koska pallo on heidän – tai jos ei olisikaan, niin ainakin he ovat täyttäneet sen”.

Tiedän, että karrikoin ja pahasti – mutta vaikuttaa, että politiikka on aikamoista peliä.

Suurta teatteria, itsekkäitä päätöksiä, koplausta, ryhmäpäätöksiä ja lehmänkauppoja tyyliin: ”Raaputa minun selkää, niin minä raaputan sinun”.

Joskus sitä miettii, miten paljon aikaa, rahaa ja energiaa käytetään esimerkiksi selvittelyihin, jotka eivät johda mihinkään tai keskusteluihin, joiden lopputulos on selvillä jo ennen keskustelun alkua. Herää väistämättä kysymys, kenen eduksi?

Kansalaisten, isänmaan, puolueen, kotipaikan vai omaksi eduksi.