Uutisia lukiessa ahdistuu helposti. Ikäviä ja traumaattisia asioita tapahtuu maailmalla ja meillä täällä Suomessa. Sitä alkaa helposti pelätä asioita, joita ei aiemmin pelännyt. Vihata ihmisiä, joihin ei ole minkäänlaista tunnesuhdetta. Kaoottisessa tilanteessa kukin meistä pyrkii selviytymään hyvin eri tavalla.

Jäin miettimään näitä selviytymiskeinoja ja niiden merkitystä. Osa pyrkii välttämään tilanteita, jotka koetaan liian vaikeiksi. Kyllä kai sitä voi elää elämänsä ilman, että tarvitsee törmätä välttämiinsä paikkoihin, asioihin tai ihmisiin. Pahimmillaan tosin tällainen välttäminen invalidisoi elämää ja itseä aika tavalla.

Joku voi pyrkiä unohtamaan asiat, jotka ovat liian vaikeita tai ahdistavia. Tämän strategian heikkous on siinä, että ihminen ei voi unohtaa, vaikka ajattelisi, että voi. Ahdistusta tuottavat asiat tihkuvat joka tapauksessa omaan arkeen, halusi tai ei. Toisaalta ne asiat, jotka oikeasti unohtaa, eivät ole olleet henkilökohtaisessa elämässä niin merkityksellisiä, että ne vaikuttaisivat tämän hetken arkeen.

Osa menee kohti ikäviä ja pelottavia asioita.

Tajuten, että pelkää, mutta samaan aikaan ymmärtäen, että jotkut asiat ovat tärkeämpiä kuin itse pelko.

Luottaen, että ahdistuskin laantuu, vaikka se epämiellyttävää onkin.

Toivoen, että elämä kuitenkin kantaa.

Kriisityötä tekevänä ammattilaisena tietenkin suosin kohti menemistä. Ajatellen, että matkaa ei tarvitse tehdä yksin.

Mitä vuotavampi haava, sen tiukempi tuki. Mitä suurempi pelko, sen syvempi turva tarvitaan.

Huolimatta ikävistä ja traagisista uutisista, toivon urheutta tehdä asioita, luottoa selviytymiseen ja rohkeutta hakea apua itselle tai toiselle, mikäli sitä tarvitsee.