Suomessa puhutaan, miten intohimoa, innokkuutta, halua ja tahtoa tarvitaan suomalaisessa urheilussa ohi lajirajojen. Tämä on tärkeä tavoite, mutta edellyttää syntyäkseen myös hyviä työolosuhteita. Hyvät työolot vahvistavat valmentajan intoa, iloa ja hyvinvointia työssä. Hyvillä työoloilla voidaan tarkoittaa fyysisiä, henkisiä, sosiaalisia ja organisatorisia tekijöitä. Työolotekijät voidaan jakaa työn vaatimuksiksi ja voimavaroiksi. Oman kokemukseni mukaan valmennustyöstä puhuttaessa työoloista on helpompi muuttaa työn voimavaratekijöitä kuin vaatimustekijöitä. Esimerkiksi median, yleisön tai vanhempien tuomia paineita on hankala poistaa. Sen sijaan sosiaalista tukea on helpompi vahvistaa.
Väitöstutkimukseni mukaan valmentajien hyvinvointiin vaikuttavat ennen kaikkea työn voimavarat. Mitä haasteellisemmaksi valmentaja työnsä kokee, mitä selkeämpi työrooli hänellä on ja mitä enemmän hänellä on hallinnan tunnetta, sitä paremmin hän voi eli on työssään energinen, ylpeä, sinnikäs ja innostunut. Ja kääntäen, mitä vähemmän valmentajilla on työn voimavaratekijöitä, sitä enemmän heillä on työuupumusta. Mikäli valmentaja ei saa käyttää työssään tietotaitoaan, eikä työllä ole selkeää tavoitetta eikä valmentajalla selkeää tietoa siitä, mitä häneltä odotetaan, on selvä, että uupuminen tällaisissa olosuhteissa on todennäköisempää. Tutkimukseni mukaan työn voimavarat sekä vähentävät työuupumusta että lisäävät hyvinvointia työssä.
Työssä olevat voimavarat pitävät myös valmentajan omassa työssään. Eli mitä enemmän valmentajalla on hallinnan kokemusta työssä ja mitä oikeudenmukaisemmaksi hän kokee johtamisen, sitä vähemmän hänellä on työnvaihtoaikeita. Toisin sanoen, kun valmentaja on tyytyväinen esimiessuhteeseen, tekemänsä työn laatuun ja kykyynsä ratkaista ongelmia työssään sekä ylläpitää hyviä suhteita urheilijoihin, hän tuskin harkitsee työpaikan vaihtoa. Urheilijoiden eteenpäin vieminen edellyttää pitkäjänteistä työtä. Siinä tuskin auttaa, jos valmentaja vaihtuu vuosittain. Tämänkin vuoksi valmentajien työnantajatahojen kannattaa panostaa voimavaratekijöihin työssä.
Usein valmennuksessa puhutaan olosuhdetekijöiden, valmentajan ja urheilijan välisestä suhteesta – ikään kuin kolmion eri kulmina. Jos kuviona käytetään kolmiota, näkisin yhtenä kolmion kulmana paremminkin urheilijan ja valmentajan lisäksi työkalut. Kolmion pohja on vallitsevat työolotekijät tai olosuhdetekijät. Se on pohja, joka tulisi saada kantamaan niin valmentajaa kuin urheilijaakin. Urheilussa pohjaa voi vankistaa työn voimavaratekijöillä. Työkalut ovat valmentajan (ja miksei urheilijankin) osaamista. Tämä vaatii yhtä lailla panostamista ja toisaalta rajojen laittamista: valmentajankaan ei tarvitse osata eikä tehdä kaikkea itse.
Intohimoista valmentamista hyvissä työoloissa!