Olin Lahdessa ”Valmentaa kuin nainen”- hankkeen aluetapaamisessa. Kuuntelin mielenkiintoisen valmentaja puheenvuoron sekä eri valmentajien kokemuksia omasta valmentaja urasta. Puhuimme luottamuksesta omaan polkuun ja toisaalta siitä, miten oma polku voi kivuliaastikin muuttua, kun huomaa, ettei se kanna tai tuota haluttua tulosta.
Ihminen muuttuu iän ja kokemuksen myötä, osin luonnollisestikin. Samaan aikaan ihminen pysyy myös muuttumattomana ja toistaa itseään, ellei pakollista tarvetta muuttua ole. Pakollisella tarpeella tarkoitan sitä, että ihminen joutuu selkä seinää vasten ja huomaa, että aiempi tapa toimia ei enää ole mahdollista. Jotain on muutettava.
Esimerkiksi valmentaja voi huomata, että oma tyyli valmentaa ei toimi. Tämä voi tulla esille mm. urheilijoiden palautteessa tai raadollisesti irtisanomisena. Tällaiset tilanteet voivat tulla yllätyksenä. Sitä kun on kuvitellut, että on hyvä tai ainakin riittävän hyvä valmentaja. Sitä kun on luottanut oman polun kantavuuteen ja visioon. Kriittinen palaute on kuin rätti vasten kasvoja. Kivuliasta kohdata itsessä puolia ja toimintatapoja, joista muut eivät pidä eivätkä hyväksy. Jos haluaa jatkaa, on rakennettava uudenlainen suhde itseen ja uusi tapa valmentaa.
Portti uuteen on mahdollista, mutta edellyttää kyllä kovaa työtä. Irti pääseminen vanhasta voi olla vaikeaa. Ja jos valmentajalla on valtaa, se on vielä vaikeampaa. Vallankahvasta kiinni pitämällä kukaan ei pääse loukkaamaan ja satuttamaan, niinpä sitä voi toistaa toimimatonta kuviota pitkäänkin.
Kun muutos on välttämätön, alkaa varsinainen taival. Entisestä irti päästäminen, suru, ehkä hämmennyskin kaaoksen keskellä ennen kuin voi alkaa organisoitumaan jotain uutta. Siis uudenlaista tapaa hahmottaa itseä ja valmennustaan. Uutta syntyy, kun on tilaa. Tilaa tulee, kun on rauha. Rauha mahdollistuu, kun voi olla kaiken sen kanssa, mitä on noussut esille.
Kuten Jung on joskus sanonut: vasta sitten on tie, kun sen on itse kulkenut.
Onneksi kaikkia polkuja ei kuitenkaan tarvitse itse kokeilla. Jotkut asiat voi väistää, rakentaa toisten kokemusten perusteella jo lähtökohtaisesti paremmin. Vaikka jokaisella on oma polku ja oppi, myös toisen kokemuksesta voi oppia.