Helsingin Sanomissa (6.8.2017) oli mielenkiintoinen artikkeli Tero Kauppisen johtamisopeista. Hänen mukaansa ”se, miten pääsit tähän pisteeseen, ei vie sinua seuraavaan pisteeseen”. Toisin sanoen, vanhat opit ja menneisyyden menestyseväät eivät takaa menestystä tänä päivänä saati tulevaisuudessa.
Jäin miettimään asiaa tarkemmin. Itselleni luontevin heijastepinta on urheilukonteksti. Tämän päivän lasten ja nuorten valmennus perustuu etupäässä tutkimuksiin, jotka on tehty 2010-luvulla. Näiden pitkittäistutkimusten tutkittavat elivät nuoruutensa 10 tai jopa 20 vuotta sitten. Tämän päivän urheilunuorukaisten elämä ja arki ovat totaalisen erilaisia. Itse asiassa tämän päivän valmennuksellisten linjausten onnistumisen näemme vasta vuosien päästä. Näin ajatellen Kauppisen väite on osuva. Harva urheilija tai valmentaja voi ajatella, että viime kauden käytänteet kantavat tulevankin kauden. Ei voi, koska ihminen muuttuu, olosuhteet muuttuvat ja maailma muuttuu koko ajan.
Toisaalta historian tuntemisessa on puolensa. Tarinat, joita kerromme itsellemme ja toisillemme, vahvistavat käsityksiämme onnistumisen elementeistä ja oleellisten tekijöiden maamerkeistä. Kun tietää, mistä on tullut, tietää myös, mihin haluaa mennä. Luonnollisesti menneisyyden kertaamisessa on riskinsä. Ihmisen mielellä kun on taipumus muistaa asiat itselle soveltuvalla tavalla. Esimerkiksi huippu-urheilijoiden tutkimuksissa on todettu, että oleellista on monipuolinen lajitausta ja useampia valmentajia matkan aikana. Karrikoiden tämä johtaa siihen, että urheilussa tehdään monipuolisesti kaikkea ja mielellään eri valmentajien kanssa. Hienoahan se on, kun osaa käyttää kehoaan monipuolisesti ja treenitkin ovat mielenkiintoisia. Toisaalta voidaan miettiä, miten se edistää huippusuoriutumista omassa lajissa?
”Se, miten pääsit tähän pisteeseen, ei vie sinua seuraavaan pisteeseen” – on kyllä aika osuvasti sanottu. Varsinkin, kun muistetaan, että myös menneisyydellä on merkitystä. Historiastamme heijastuu havaintojemme tulkinnat, minuutta määritteleviä tekijöitä ja oppeja, jotka auttavat suunnistamaan muuttuvassa todellisuudessa eteenpäin. Ehkä se on niin, että ”se, miten pääsit tähän pisteeseen, antaa vinkkejä siitä, miten suunnistat eteenpäin, vaikkei vie sinua sinne”.