Miesten jääkiekon SM-liigassa pelataan nyt tiukkoja matseja. Neljällä voitolla jatkoon. Mediassa on hehkutettu ennakkosuosikkeja. Jokaisella katsojalla on varmasti omat suosikkinsa.

Urheilussa menestymisen keskiössä on paineiden kanssa eläminen. Tiukoissa tilanteissa olemassa olevan energian hyödyntäminen omaksi eduksi.

Joukkueessa energian suuntaaminen onnistumista tukevaan suuntaan on paljon haasteellisempaa kuin yksilöurheilussa. Pienet nyanssit voivat saada junan raiteiltaan.

Jokainen joukkue tulee varmasti näissä pudotuspeleissä tekemään parhaansa. Itse en tunne huippu-urheilusta valmentajaa enkä urheilijaa, joka ei antaisi ja tekisi kaikkensa onnistumisen eteen.

Silti näissäkin pudotuspeleissä joku voittaa ja joku häviää.

Mikä sen voittajan oikein ratkaisee?

Psyykkisessä valmennuksessa puhutaan kilpailuihin valmistautumisesta. Siitä, miten rakentaa arki ja yksittäiset palaset niin, että onnistuminen mahdollistuisi. Sehän on yksi keskeinen alue huippu-urheilussa: pärjätä, onnistua ja menestyä kilpailuissa.

Arjen ja valmistautumisen ja yksittäisten palasten taakse kätkeytyy usein sanomattomia sanoja, kuultuja tarinoita ja koettuja tunteita. Joskus näistä pienen pienistä nyansseista nousee voittajien ja häviäjien suuri pieni ero. Vasta syvä ymmärrys ja aito läsnäolo päästävät energian virtaamaan ilman katkoja tai pieniä hidasteita.

Kun liike on vapaa, mieli kirkas ja läsnä oleva, energia virtaa. Kun ryhmässä energia virtaa vapaasti, kiekko löytää lavan ja joukkuekaveri vapaan paikan. Tällainen hetkessä elävä läsnäolevuus koskee myös valmentajia. Veikkaan, että se joukkue, joka siihen parhaiten pystyy, voittaa.