Joka vuosi itsestäni tuntuu, että aika kulkee nopeammin. Ihan samaa tahtiahan se menee, mutta tuntuu, että vuosi vuodelta nopeammin. Jäinkin miettimään, miten tämä selittyy?

Luonnollisesti jos päivään ahtaa paljon asioita, niin varmasti päivät vilahtavat nopeasti, koska ne ovat niin täynnä.

Joskus myös automaatti pilotilla eletyt hetket vilahtavat ohi, koska niissä ei ole läsnä.

Joskus taas se, että odottaa jotain tulevaa tapahtumaa, saa mielen osittain kiinnittymään siihen odotettuun hetkeen, jolloin muut päivät ovat vain odotushuoneessa istumista. Niinpä ne vilahtavat ohi, koska palkinto on vasta se odotettu asia.

Joskus taas arki onkin vain elämän odotushuone ja vapaapäivät varsinainen elämä. Niinpä kuukaudessa ei kovin montaa elettyä hetkeä ole.

Varmasi voi olla noinkin. Toisaalta yhtä lailla voi olla niin, että eletyn elämän yksityiskohtia ei muista, vaikka niissä onkin ollut täysillä läsnä. Sitähän voi elää ihan tyytyväisenä ja aika ajoin herätä arvioimaan, mitä on tehnyt ja miten elämä on mennyt. Näissä hetkissä sitten tuntuu, että onpa aika vierinyt.

Aika ei kulu vuosi vuodelta nopeammin. Jos siltä tuntuu, ehkä sitä onkin elänyt niin täysillä jokaisen hetken, että pysähtyessä tuntuu ajan vierineen nopeammalla temmolla.