Google haulla tulee yli puolitoista miljoonaa linkkiä alle puolessa sekunnissa, kun laittaa hakusanaksi sanan onnellisuus. Karrikoiden netistä löytää nopeasti, mitä onnellisuus on ja miten voi olla onnellinen. Ohjeet vaihtelevat noin seitsemästä neljääntoista/viite.
Joskus mietin, miten tästä elämästä on tullut niin monimutkaista. Vai onko se aina ollut sitä? En vaan muista kuulleeni edesmenneiltä isovanhemmiltani tai aikanaan, kun työskentelin sotaveteraanien kanssa, heidän suustaan tällaista pohdintaa onnellisuudesta, mitä nyt kuulee harvasepäivä. Kuulin kyllä tarinoita puutteesta, sodan kauheudesta ja raskaasta työnteosta. En päivittelyä siitä, mitä nyt on tai ei ole. En valitusta siitä, mitä on jäänyt saamatta tai miten elämä on mennyt ohi.
Tällä hetkellä puhutaan paljon kiitollisuudesta, hitaasta elämästä ja taidosta nauttia vallitsevasta hetkestä. Ehkä näiden käsitteiden takana ovat ne viisaat ikäihmiset, jotka ovat nähneet ja kokeneet riittävästi. Elämän rajallisuus on ehkä myös pakottanut heitä katsomaan elämää suoraan silmiin. Elämän rajallisuus asettaa myös asiat mittasuhteisiin.
Ehkä ikä tuo tullessaan viisautta. Kokemukset opettavat. Onko niin, että onnellisuutta etsitään, kunnes ikä tai riittävän kovat kokemukset opettavat tajuamaan elämän ytimen. Kun on nuori, sitä haluaa ahnaasti kokea, saavuttaa paljon ja kiertää maailman ympäri. Keski-iässä toivoo, että olisi kokenut enemmän, tajunnut mennä silloin kun vielä pystyi. Ikäihmisenä sitä ehkä katsoo arvostaen, itselleen myös anteeksiantaen ja myötätuntoisesti elettyä elämää. Kaikki ei ehkä mennyt kuten Strömsössä, mutta tässä ollaan.
Toisaalta esimerkiksi ikävät tapahtumat ja onnettomuudet eivät katso ikää. Jo nuori voi joutua kamppailemaan, jotta selviytyisi hengissä. Tällaiset suuret kriisit ovat elämän käännekohtia; oli elämä ennen sitä ja sen jälkeen. Ei ole harvinaista muuttaa elämänsä suuntaa kokonaan jonkun ikävän tapahtuman jälkeen. Myöskin arvot ja onnen kokeminen voivat muuttua. Kokeen numero tai harrastuksessa sattunut välikohtaus tuntuu pieneltä sen rinnalla, mistä juuri selviytyi.
Ehkä onkin niin, että onnellisuuden syvin olemus paljastuu ihmiselle vasta sitten, kun rajat tulevat vastaan. Joko niin, että ne voi ylittää kokien suurta onnea hetkeksi tai sitten niin, että asia päättyy, tajuten arvostaa ja olla onnellinen siitä, mitä oli.