Sanat, joita käytämme, nousevat mielemme sopukasta osin automaattisesti ja osin läpäisten tietoisen arvioinnin niiden merkityksestä. Nämä automaattiset sanat kumpuavat kokemuksesta ja tarinoista, joita olemme tottuneet kertomaan itsellemme, ja uskomuksistamme itseämme ja toisiamme kohtaan. Tietoinen arviointi pysäyttää sanat siivilään, jossa ehdimme hetkeksi pysähtyä miettimään niiden syitä, taustaa, merkitystä ja johtopäätöksiä. Tämä antaa ikään kuin aikaa pysähtyä miettimään aikomuksiamme. Tietoinen arviointi ei kuitenkaan takaa, että sanat, joita toistamme itsellemme, tukisivat hyvinvointiamme, pystyvyydentunnettamme tai miellyttävää oloa muiden kanssa. Joskus sitä on niin pirun taitava ampumaan itseään nilkkaan.
Miten sitä oppisi pysähtymään aikomuksiinsa, jotka pilaavat hetken? Miten saisi kiinni ajatuksenpoikasesta, joka vähättelee itseä? Miten tunnistaisi tutut ja turvalliset toistot, jotka pitävät itseä kuitenkin löyhässä hirressä tai ainakin estävät näkemästä parempia tapoja vierellä?
Selkeimmin kuulemme nk. kraavit sanamme itselle: "Pystyn tähän" tai "Tämä on helppoa kuin heinänteko, olen aina pystynyt tähän" tai "Ei tästä tule mitään" tai "Ei minulle ole koskaan tuollainen onnistunut, turha edes yrittää". Vaikeimmin on hahmotettavissa sanat, jotka ovat sanojen taustalla, rivien välissä ja piilossa ilmiasun takana. "Olo on ihan jees, hyvin kulkee", mutta silti tajuaa, että jokin takkuaa jossain. Hyvään pyrki, mutta tulos ei miellytä. Rakentava oli, mutta riita on pystyssä. Aikomus oli, mutta jäi toteuttamatta.
Täydellistä kenestäkään ei tule, vaikka pohtisi ja analysoisi itseä kymmeniä vuosia. Auttaisiko se, jos pysähtyisi omiin mielen sisäisiin toistoihin? Huomaisiko silloin, mitkä sisäiset ajattelumallit ruokkivat tyytymättömyyttä ja epävarmuutta? Jotenkin tuntuu, että voisi olla arvokasta tunnistaa niitä sanoja, joita toistaa itselleen. Niin hyvässä kuin pahassa.
Ehkä silloin voisi ikävän ja itseä vähättelevän puheen rinnalle sanoa jotain lohdullista tai kannustavaa. Yhtä lailla voisi alkaa huomata ja kuunnella sanoja, jotka osoittavat arvostuksen ja hyväksynnän. Esimerkiksi pahan ja huonon rinnalle voisi kokeilla toistaa mantrana itselle: "Minä olen hyvä" ja "Minulle tapahtuu hyviä asioita". Mitä tapahtuu, kun tuollaisia sanoja toistaa itselleen?