Törmäsin ensimmäisen kerran aggressiiviin, kun luin erään Suomen kielen tutkijan väitöstä (Lari Kotalainen: Konstruktioiden dynamiikkaa, 2007). Aggressiivi tarkoittaa puhekielessä esiintyvää kieltorakennetta ilman kieltosanaa. Kotalainen on nimennyt tämän tutkimuksessaan kieltoverbitön kieltokonstruktio. Usein siihen liittyy kirosana, vittu lienee käytetyin: ”…tu täällä mitään oo tehty” – tyylisesti.
Aggressiivia voi viljellä lähes missä tahansa, kuten kotona, töissä, vapaa-ajalla, harrastuksessa tai muuten vaan eri tilanteissa. Tässäpä muutama esimerkki:
Työpaikalla voi aina heittää stressaantuneiden ja kiireisten näköisten työtovereiden puurtaessa pomon tullessa paikalle: ”Täällä kukaan mitään tee”
Urheilussa voi aina fanikatsomossa jo kilpailun alussa tokaista: ”Ne koskaan mitään voita”
Parisuhteessa voi hääpäivän kruunata jo aamulla ilmoittamalla: ”Se koskaan mitään anna”
Kaikkia sanoja voi tehostaa toki lisäämällä jonkun (tai lähinnä tietyn) kirosanan lauseen eteen.
Esimerkiksi koulussa: ”...tu siellä mitään opi”
tai kotona tv:tä katsoessa: ”…tu sieltä mitään tuu”
Ravintolamaastoon sopii kokeilla:”…tu täällä ketään palvella”
ja vaateostoksilla: ”…tu täältä mitään löydy”
Aggressiivin, siis kieltosanattoman kiellon käyttö voi huvittaa joissain tilanteissa. Se voi naurattaa, mutta kuten aina – huumori on kaksiteräinen miekka: joskus omasta mielestä hyväksi ja hauskaksi tarkoitettu juttu ei nauratakaan muita. Ja jos oma huumori ei aukea, aggressiiivin käyttäjästä voi tulla toisten silmissä niin kutsuttu hankala tyyppi. Näin kieltoverbittömän kieltokonstruktion käyttäjä onkin muiden silmissä negatiivinen marisija tai valittava marttyyri: ”…tu se jaksaa marista”, hänestä puhutaan (ilman aggressiivin käyttöä - sanat ja lauserakennehan ilmaisee selvästi, mistä ko. lauseessa on kyse).
Aggressiivin käyttöön liittyy siis usein jonkinlainen tunnelataus – hyvässä tai pahassa. Hyvässä se naurattaa ja saa hyvälle mielelle, mutta pahassa se alkaa potuttaa.
Ja luonnollisesti kaiken tämän jälkeen tämä blogi on hyvä lopettaa sanoin:
”…tu tätä kukaan lue”.