Katsoin viime viikolla (47) Hyvät ja huonot uutiset ohjelmaa. Siinä puhuttiin äänestyksestä, mitkä sanat ärsyttävät ihmisiä eniten. Huomioni kiinnittyi taustakankaalla näkyvään sanaan jaxuhali. Se on ollut viime vuonna Suomessa yksi ärsyttävimmistä sanoista. Mikä sanassa ärsyttää? Voin kyllä kuvitella äänensävyn, jolla sanottuna kyseisestä sanasta saa ärsyttävän kuuloisen, mutta sanana jaxuhali on mielestäni moniulotteinen, onnistunut ja hyvä! Siinä yhdistyy jaksaminen ja läheisyys. Jaksaminen ohjaa ajattelua fyysiseen suoritukseen, itsensä ylittämiseen ja toisaalta hyvinvointiin. Halaushan on fyysistä läheisyyttä. Sen avulla tervehditään läheisiä, osoitetaan välittäminen ja voidaan myös lohduttaa.
Otetaan esimerkiksi urheilukonteksti: valmentajana voisin kuvitella, että käyttäisin jaxuhali sanaa. Sehän tarkoittaa välittämistä, kannustamista ja kaiken likoon laittavaa sparraamista: ”jaxuhalin voimalla, anna mennä`”. Yhtä lailla sitä voi käyttää uhkailuna: ”tulenko antamaan jaxuhalin, vai tehdäänkö sitä täysillä ilman?” Viime vuonna valmentamiini nuoriin poikiin se olisi ainakin tehonnut.
Yhtä lailla jaxuhalia voi käyttää töissä. Jaxuhalin voimalla venytään tiukassa paikassa, tehdään pitkää päivää ja selvitään hankalista asiakastilanteista: ”Otetaan jaxuhali asenne, niin selvitään tästä, ok?”
Sehän on loistava ilmaus myös ystävien parissa. Jaxuhalia kaipaavat kaikki. Kun tapaa toisen, kun haluaa tukea tai kun onnittelee toista, voi antaa jaxuhalin. Jaxuhalin avulla voi osoittaa, että toisen tapaaminen antaa energiaa, tai sen avulla voi siirtää energiaa toiseen tai toivoa toiselle voimaa ja energiaa jatkoon – toki sen voi antaa ihan muuten vaan.
Puolisoiden välillä jaxuhalin tulisi olla arkipäivää. Sen lisäksi, että sen avulla osoittaa välittämistä, tukemista, kannustusta ja hyväksyntää, se antaa hyvän syyn olla toisen lähellä monta kertaa päivässä. Sehän on todettu, että onnellisia ovat ne ihmiset, jotka saavat halauksia päivittäin.
Itse aloin heti viljellä jaxuhalia kotona. Tosin nuoriso ei ole siitä järin innoissaan – miksiköhän?