Hektiseltä tuntuvan arjen keskellä voi olla mahdotonta pysähtyä. Työssä istuu palavereissa, tekemättömät työt painaen niskassa ja vapaa-aikakin voi olla aikataulutettu iltaan saakka. Ei ihme, että monet kokevat, ettei heillä ole aikaa ajatella, ja joillekin pysähtyminen on muutoinkin vaikeaa – oma ylivirittyneisyys tekee olon liian levottomaksi.
Pysähtyminen ja aika ajatella ovat itse asiassa tärkeää sekä työn suunnitelmallisen tekemisen että vapaa-ajan oleellisten asioiden hahmottamisen näkökulmasta.
Työssä asioiden pohtiminen tai hetken viivyttely ennen kuin vastaa, auttavat usein näkemään metsän puilta. Ensimmäiset reaktiot eivät välttämättä ole ne parhaimmat. Joskus tarvitaan malttia ja hetken pysähtymistä, jotta asiat asettautuvat ja näkyvät parhaiten. Näin myös ratkaisut tukevat kokonaisuutta paremmin.
Vapaa-ajalla aika ajatella auttaa näkemään, mitkä asiat ovat tässä hetkessä ne tärkeimmät. Rutiinit tehdään usein automaatio-ohjauksella. Aika ajatella voi auttaa näkemään, ovatko rutiinit sellaisia, jotka vaativat toimeenpanoa juuri nyt, vai voiko ne odottaa jonkun tärkeämmän asian ollessa oleellisempaa.
Se, että ihminen kokee, että hänellä on aikaa ajatella, ei linkity suoraan ajankäyttöön. Se linkittyy tunteeseen siitä, että itse ohjaa omaa elämäänsä, ja että itsellä on aikaa pysähtyä ja katsoa asioita myös hieman etäämmältä. Näin näkee kauas ja lähelle.
Aika ajatella on luovuuden lähde, uusiutumisen ydintä, osa itseohjauksen onnistumista ja suoja ettei menetä otetta omasta elämästä. Se on hyvä teko itselle. Päivittäin.