Minulle soitti toimittaja, joka tekee jutun mielensäpahoittamisesta ja herkkänahkaisuudesta. Oli miellyttävä keskustelu. Mielensäpahoittajia on monia ja herkkänahkaisuutta montaa eri sävyä.
Jäin kuitenkin näin jälkikäteen miettimään mielensäpahoittajan vastakohtaa. Googlehakukaan ei tuottanut tulosta. Itse asiassa suoraa vastakohtaa on vaikea löytää. Toki vastakohta voidaan kuvailla eri sanakääntein: esimerkiksi sisäisesti tyyni ja tasapainoinen ihminen, joka ei loukkaannu juuri mistään.
Ihmiselle, joka näkee lasin puoliksi täynnä ei tyhjänä tai joka näkee mahdollisuuksia paikassa, jossa suurin osa olisi luovuttanut, tai joka vaan on niin zeniläisen tyyni, ei löydy Suomessa yhtä sanaa kuvaamaan. Tai sanat, jotka löytyvät, eivät kuvaa oleellisia asioita, kuten optimisti tai positiivinen.
Mielensäpahoittajan vastakohta on mielensä hyvänä pitäjä, mielensä auki pitävä, mielensä väljänä pitävä ja mielensä läsnäolevana pitävä.
Herää kysymys, onko sellaisia ihmisiä?
Itse ainakin huomaan pahoittavani mieleni, jos mistäkin asiasta. Joissain tilanteissa huomaa olevansa varsin herkkänahkainen, vaikkei haluaisi olla. Ajatuksena on toki olla avoimin ja väljin mielin, mutta huomaamattaan astuu samoihin ansoihin, joihin on tottunut astumaan.
Toisaalta, miksei sitä saisi olla mielensäpahoittaja? Ja kukapa on sanomaan, mistä mielen saa pahoittaa ja mistä ei? Valitettavasti jatkuvasti mielensäpahoittavan kanssa on vaan aika raskasta elää.
Eräässä tv sarjassa esitettiin leikki, jossa toisen negatiiviseen sanomiseen toisen tehtävänä oli aina löytää jotain hyvää sanottavaa. Esimerkiksi toisen ”taas sataa vettä”, toisen tulisi keksiä jotain myönteistä, kuten ”siitepölyä on siis vähemmän” tai ”tekee hyvää kasveille”. Siinä osat olivat koko ajan samoin päin. Ehkä näiden myönteisten huomioiden sanoja oli lähempänä mielensäpahoittajan vastakohtaa. Osaahan hän määritellä myönteisesti uudelleen juuri sanotun.
Mitä, jos sen näkisi taitona, jota voi harjoitella? Kun huomaa pahoittavansa mielensä jostain, voihan sitä ainakin yrittää olla tyyni ja suhtautua asiaan avoimin ja väljin mielin.