Teoriaa tarvitaan. Se on ihmisen ajattelun väline. Muutoinhan kaikki asiat olisivat vain yksittäisiä ja erillisiä havaintoja ilman tolkkua. Teoria rakentaa mielekkyyden sille, mitä koemme. Se pitää huolen siitä, että kokemamme on eheä kokonaisuus.
Parhaimmillaan teoria auttaa siis jäsentämään itseä ja maailmaa niin, että voimme toimia ja tehdä oikeanlaisia johtopäätöksiä. Rakentaa tietä, jolla haluamme kulkea. Tietä, joka johtaa kohti tavoitteitamme ja unelmiamme.
Mikä takaa, että valittu ajattelumalli, oppi, teoria on oikeassa? Mitä, jos oma teoria ohjaakin tekemään vääriä johtopäätöksiä?
On puhtaan harhaista kuvitella, että ihminen voisi havainnoida kaikkea, mitä ympärillä tapahtuu. Sanotaankin, että ihminen näkee sen, mitä haluaa nähdä. Toisin sanoen sen, mitä teoria ohjaa näkemään.
Otan esimerkin urheilusta, koska se maasto on itselleni tutuin. Kilpailutilanteessa voidaan nähdä hiljaa paikallaan istuvia urheilijoita, kuulla jokin sanaharkaksi tulkittava, otsa kurtussa olevia on neljä, hymy huulilla olevia muutama ja kolmen porukka, jotka kuiskaten puhuvat ja välillä vilkuilevat otsa kurtussa olevien suuntaan. Tämän lisäksi runsaasti muita havaintoja, joita valmentaja ei rekisteröi.
Teoria määrittää, miten tämä tulkitaan. Kuuluuko normaali valmistautumiseen ennen tiukkaa kilpailua? Onko satunnaishavaintoja, joita sattumalta tekee? Vai onko kyse jostain, mihin tulisi puuttua? Puuttuminen nostaa esille jo runsaasti kysymyksiä; jos puuttuisi, mihin? Ja jos puuttuisi, miksi? Ja miten puuttuisi?
Puuttuminen väärin tulkitun havainnon perusteella voi saada aikaan jotain sellaista, mikä ei millään tavalla edistä tehokasta toimintaa. Yhtä lailla kuin puuttumattomuus johonkin sellaiseen, johon kannattaisi ehdottomasti tarttua, voi estää tehokasta toimintaa.
Kuten sanotaan, rakentamamme tie rakentaa meidät. Vaikka teoriaa tarvitaan ja se on välttämätöntä, tarvitaan myös havainnoista lähtevää ”arvovapaata” tarkastelua.
Ja kuka siihen pystyy?
Väitän, että on niitä, jotka kuvittelevat pystyvänsä ja niitä, jotka tietävät, etteivät pysty.
Paras lääke mielestäni on eri teorioista, siis ihmisistä lähtevä tarkastelu. Uskaltaa avata tilanne, nostaa tapaus pöydälle. Rohkaistua kuuntelemaan täysin päinvastaisia tulkintoja. Kestää, kun oma tulkinta laitetaan päälaelleen. Luottaa, että ehkä tällaisesta prosessista syntyy jotain sellaista, jota kukaan ei vielä tiedä.
Tällä tiellä olemme effective coachingissa. Uskalluksen, rohkaistumisen ja luottamisen tiellä.