Huippu-urheilu on kovaa. Menestyäkseen kilpailuissa maailman parhaita urheilijoita vastaan, kaiken on onnistuttava täydellisesti. Yhden osa-alueen pienikin pettäminen voi viedä mitalin ja pudottaa urheilijan jopa kauaksi kärjestä.

Tämän sai kokea Kaisa Mäkäräinen sunnuntaina naisten MM-ampumahiihtokilpailun takaa-ajossa. Viimeisen ampumapaikan yksi ohilaukaus vei luultavasti mitalin.

Menikö kilpailu siis huonosti? Hiihtäjähän nousi hienosti sijalta 12 kärkikamppailuun. Hyvä kisa, mutta huono loppusijoitus. MM-kisat ovat kuitenkin raakaa tulosurheilua.

Toisaalta urheilijan tulos voidaan nähdä joko lopputuloksena tai niin kutsutusti ulostulemana, lopputulemana. Helposti tulos nähdään vain lopputuloksena. Saavutettuna tai menetettynä mitalina. Lopputulema on aina paljon enemmän kuin yksittäinen ohilaukaus tai sijoitus kilpailuissa. Se kertoo ajettujen kilometrien lisäksi koetut maisemat.

Lopputulostavoitteen tulee olla korkealla, jotta ulostulema, lopputulema voi olla mahdollisimman laaja, syvä ja monipuolinen. Jos lopputulema on alle lopputuloksen, oletettavasti joku kärsii tai on kärsinyt. Jos lopputulemaa, siis ulostulemaa ei osata nähdä eikä analysoida, voidaan jäädä lopputuloksen vangiksi. Vaikka kuinka haluaisi, haluttu lopputulos pakenee aina viime metreillä. Mikään ei muutu, vaikka mitä yrittäisi.

Joskus yksi laukaus kätkee sisäänsä syvän ja opettavaisen tarinan tehokkaan valmentautumisen pohjavirroista. Varsinkin jos katsoo sitä, mitä ei näy. Kuuntelee sitä, mitä ei sanota ja on valpas aistimaan ja tuntemaan sitä, mitä ei tietoisesti koeta. Kaisa Mäkäräiselläkin on tukijoukkoineen vielä mahdollisuus sunnuntain kilpailuun purkaa, analysoida ja rakentaa uudelleen.