Miesten jääkiekon SM-liigan finaalipeleissä nousi tuomarien merkitys jopa ratkaisevaan asemaan joidenkin mielestä. Junioripeleissä jääkiekon erotuomarit ajoittain saavat tuntea henkisesti ja joskus jopa fyysisesti paineen katsomon puolelta. Puolella kentällä pelattavien leijonaliiga- peleihin monien vanhempien on todella ikävä lähteä tuomaroimaan, koska harvoin siitä kiitosta tulee.
Monelle erotuomarina olo on oman urheilu-uran jälkeinen vaihtoehto. Jotkut taas ajautuvat tuomaroimaan oman lapsen harrastuksen kautta. Joitakin se kiinnostaa ylipäätään. Lajista riippuen tuomarointia pidetään harrastuksena, urheilulajina tai ammattina.
Olen seurannut jääkiekkotuomareita ja heistä kirjoitettuja tarinoita eniten ja jäinkin miettimään, minkälaista tuomarina olo oikeasti mahtaa olla.
Parhaimmillaan siinä saa varmasti keskityttyä itse tekemiseen hyvin ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä. Olettaisin, että peli vie mennessään ja tilanteita seuraa ammattimaisella otteella. Toisaalta oletan myös, että pahimmillaan katsomosta tai vaihtoaitiosta tulevat huudot alkavat häiritä itse peliin keskittymistä:
”Mitä jäi näkemättä?”,
”Mitä en huomannut?”
En usko, että harrastaminen tai työnteko on kenenkään mielestä mukavaa, jos taustalla on jatkuva huutomylläkkä, jonka tajuaa kohdistuvan itseen.
Vaatii myös aikamoista kylmähermoisuutta ja kovapäisyyttä illasta toiseen tulla kuuntelemaan olevansa: ”nuija” tai ”idiootti”. Toki varmasti saa myös ansaittua arvostusta, kun pelaajat kunnioittavat tuomareiden tekemiä päätöksiä.
Tuomareita arvostetaan, kun he ovat tavallaan näkymättömiä eli antavat pelin kulkea. Tosin heiltä odotetaan näkyvyyttä tilanteissa, joissa vastustaja ei – ainakaan omasta mielestä – kunnioita peliä.
Tavallaan voi myös ajatella, että pelin luonteeseen kuuluu se, että tuomarit saavat hitusen aina kolhuja. Sen voisi katsoa kuuluvan työnkuvaan. Toisaalta missä sääntökirjassa tai normistossa näin väitetään? Harva jaksaa intohimoisesti kehittää itseään yhä paremmaksi ja pitää kuntoa yllä, jotta jaksaa olla skarppina koko ottelun ajan, vain jotta saisi taas kerran kuulla olevansa se illan pölvästi.
Kyllä tuomarilla on väliä, vaikka ne tuomiot ei pelikentällä aina omaa silmää miellytäkään.