Psyykkinen valmennus on aina ainutlaatuinen prosessi

Psyykkinen valmennus näyttäisi elävän uutta kukoistuskautta. Se kiinnostaa urheilussa ja urheilun ulkopuolella. Psyykkisiä taitoja opetetaan niin urheilijoille kuin valmentajille. Valmentajat harjoittelevat vuorovaikutustaitoja, jotta voivat auttaa urheilijaa. Urheilijat pyrkivät yhä enemmän saamaan kiinni niistä sisäisistä lainalaisuuksista, jotka näyttävät tuottavan onnistumisia. Usein mukana on psyykkisen valmennuksen asiantuntija.

Kun urheilijoilta ja valmentajilta kysytään jälkikäteen, mitä he saivat tästä psyykkisestä valmennuksesta, jossa olivat mukana, vastaukset useimmiten kiteytetään päällimmäisiin tai olennaisimpiin oppeihin. "Nyt tiedän, missä huomioni on, kun onnistun" tai "Osaan ilmaista itseni paremmin ja olen oppinut ymmärtämään joukkueessani erilaisia ihmisiä" tai "Osaan rauhoittaa itseni juuri ennen suoritusta", vain joitain esimerkkejä mainitakseni.

On hienoa, että psyykkinen alkaa löytää tiensä fyysisen rinnalle. Sitä pidetään yhtä tärkeänä ja olennaisena osa-alueena valmentautumisessa.

Helposti vain käy niin, että psyykkisestä valmennuksesta opitut asiat eli kerrottu tarina alkaa elää omaa elämäänsä ja muodostaa tulevaisuuden odotetun polun. Toisin sanoen lopputulos, johon valmennuksessa päästiin tai kiteytetty olennaisuus, joka saavutettiin, muodostaa tavoitteen, joka määrittää jatkon psyykkisen valmennuksen.

Näin psyykkisen valmennuksen tavoitteeksi nousisi edellisten esimerkkien mukaisesti huomion suuntaaminen, selkeä itseilmaisu ja itsen rauhoittaminen. Kaikki ovat tärkeitä teemoja ja alueita. Mikäli ne otetaan tavoitteeksi, niitä voidaan harjoitella, kuten mitä tahansa muutakin taitoa. Tosin ainoina päämäärinä psyykkisessä valmennuksessa ne voivat kapeuttaa näkemystä siitä, mitä kannattaisi tehdä.

Psyykkinen valmennus on aina ainutlaatuinen prosessi, jossa syntyy uusia oivalluksia ja löytöjä itsestä. Prosessin aikana syntyneet oivallukset kantavat ja auttavat urheilusuorituksessa, mutta myös urheilukentän ulkopuolella. Uuden löytyminen ei ole mahdollista ilman tätä käytyä vuorovaikutusprosessia. Jungin sanoin: vasta sitten on tie, kun sen on itse kulkenut.

Kun puhutaan psyykkisestä valmennuksesta, toivon, että lasta ei heitetä pesuveden mukana. Toisin sanoen asiat, joista puhutaan prosessin jälkeen, eivät ohita asioita, jotka koetaan ja jotka eletään prosessin aikana. Vuorovaikutuksessa syntyneet kokemukset ja oivallukset kantavat – niin urheilijaa kuin valmentajaakin. Näin ollen psyykkinen valmennus tulee nähdä prosessina, joka voi jatkua koko urheilu-uran.