Tämän päivän työelämässä arvostetaan työntekijää, joka osaa johtaa itse itseään. Itsensä johtamisella voidaan tarkoittaa lähestulkoon mitä tahansa ihmisessä itsessään olevaa ominaisuutta tai asiaa, joka ohjaa tai auttaa huomioimaan ihmisen toimintaa. Itsensä johtamiseen kuuluu siis muun muassa oma ajattelu ja sen ohjaus, motivaatio ja halu suunnata energia oikein sekä tunteet ja niiden säätely toivottuun suuntaan. Itsensä hyvällä johtamisella me voimme siis elää arvostamiemme asioiden mukaan, olla tehokkaampia ja myötätuntoisempia itseämme ja muita kohtaan. Kukapa ei haluaisi?

Miten itsensä johtaminen sitten on niin vaikeaa?

Itse ainakin huomaan, että osa asioista ei mene putkeen pelkästään sen takia, että ne suorittaa automaatio ohjauksella. Toisin sanoen, ei ole läsnä. Ihan vaan tavan vuoksi tekee jotain, kun on aina ennenkin tehnyt.

Joskus taas tunteen imu on niin voimakas, että ei enää pysty näkemään asiaa sellaisena kuin se on – siis itsenään – vaan sen peilaa omien mielihalujen, tarpeiden tai tunteiden kautta. Lopputulos ei voi olla parasta mahdollista itseä.

Joskus taas mieleen tulee tahtomattaan ajatus, joka vähättelee itseä tai uskottelee, ettei siitä kuitenkaan mitään tule. Vähemmästäkin vauhti hiipuu ja tekee mieli lopettaa siihen.

Kaikki ei aina tosin johdu itsestä. Joskus työyhteisön rakenteet ovat niin huterat, että taitavinkaan itsensä johtaja ei siellä pärjää. Tehtävänjako on niin epäselvä, että vuoro viikoin huomaa jonkun tekevän itselle luultua ja kuuluvaa työtä.

Ei ole harvinaista sekään, että johtaminen tehtävänä on kateissa organisaatiolla. Näin voidaan työntekijän heikkoa tekemisen laatua ja määrää syyttää huonolla itsensä johtamisella. Jos johtaja ei tiedä, mihin suuntaan ollaan matkalla, lienee itsestään selvää, että työntekijät ovat hämillään tai että kukin tekee vähän mitä sattuu ja mihin suuntaan tahansa. Johto on samaan aikaan näreissään, kun on rekrytoinut niin huonoa väkeä, ettei tulosta tule.

Itsensä hyvä ja myönteinen johtaminen voi kuitenkin auttaa sokkeloisessa, kaoottisessa ja epävarmassa työelämämaastossa. Kun itse tunnistaa, mitä tekee, miten paljon ja millä tarkkuudella, voidaan sanoa, että itsensä johtaminen on jo melko hyvällä mallilla. Kun vielä opettelee olemaan tietoinen valinnoista, joita tekee asioissa, joilla on merkitystä itselle, itsensä johtaminen on jo hyvällä tasolla. Kun ihminen kaiken tuon edellä mainitun lisäksi osaa vielä nauraa itselleen ja olla myötätuntoinen, voiko itsensä johtamiselta enempää vaatia?

Itsensä hyvä ja myönteinen johtaminen on taito, joka ei muuta kaoottista maailmaa ympärillä, mutta auttaa suunnistamaan varmemmalla ja luottavaisemmalla otteella.