Apua urheilijoille - valmennuksen raja?

Kuten moni tietää, työskentelen organisaatioissa kehittämistyössä valmentaen asiantuntijoita ja johtajia. Työskentelen myös terveydenhuollossa sekä ennaltaehkäisevässä että korjaavassa työssä. Valmennus ja kehittämistyö ovat psykologisesti erilaista kuin terveydenhuollossa tehtävä työ. Tämä näkyy esittävässä taiteessa, urheilussa, kouluissa ja työelämässä ylipäätään. Otan esimerkkejä urheilusta, koska se on itseäni lähellä.

Kehittämistyössä voidaan harjaannuttaa taitoja ja nimensä mukaisesti kehittää osaamista. Osaaminen voi taas liittyä sekä sisäisiin että ulkoisiin taitoihin, kuten ongelmanratkaisutaitoihin tai vuorovaikutustaitoihin. Valmentajia Suomenkin pienessä maassa riittää näiden monien eri taitojen opettamiseen. Terveydenhuollossa ihmisestä värittyy moniulotteisempi ja monimutkaisempi kuva kuin valmennuskentässä. Ihmisellä voi olla loistavat taidot, mutta itseen niitä oppeja ei kykene hyödyntämään. Ihminen voi olla huippuosaaja jossain asiassa, mutta pulassa omien sisäisten yllykkeiden kanssa.

Tällöin ihminen tarvitsee myös toisenlaista apua; pelkkä asioiden osaaminen ja niistä tietäminen ei auta – psykologisella interventiolla haetaan syvempää muutosta. Joskus tuntuu, että me (myös alan ammattilaiset) unohdamme tämän emmekä osaa riittävällä tavalla tuoda julki selkeäsanaista tietoa – missä vaiheessa apua kannattaa hakea. Ei ole harvinaista, että esimerkiksi urheiluvalmentaja pähkäilee ja koittaa auttaa urheilijaansa liian pitkään yksin, sen sijaan että hakisi urheilua tuntevalta psykologilta apua. Joskus ihminen on kärsinyt esimerkiksi unettomuudesta useamman vuoden tai syönyt masennuslääkettä vuosia ennen kuin hänen tilanteeseen päästään käsiksi. Aina voi toki sanoa, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan, mutta olisiko tässä kohtaa aika tehdä jotain toisin?

Terveydenhuolto ja sen kenttään kuuluvat asiat on syytä erottaa kehittämistyöstä, vaikka terveydenhuollossa osataan myös tehdä kehittämistyötä. Ennaltaehkäisevä työ on lähes mahdotonta, jos emme ensin saa rakennettua systeemiä, jossa osataan tunnistaa hiljaisia merkkejä ja puuttua niihin ajoissa. Kärsimys on turha ja liian kova, jos urheilijat valmentajineen kerta toisensa jälkeen uppoavat syviin soihin ennen avun saantia.