Luin mielenkiintoisen artikkelin ”kun kokemus johtaa harhaan” (Fakta- lehti, lokakuu, 2015). Siinä pohdittiin muun muassa sitä, miten käsittelemme onnistumiset ja epäonnistumiset sekä minkälaisiin päätelmiin näissä päädymme. Etupäässä päätelmät tehdään lopputuloksen perusteella, ei prosessin. Tämä nk. lopputulosvääristymä voi saada aikaan sen, että pitäydymme kyseenalaisessa strategiassa, koska se tuotti hyvän lopputuloksen. Toisaalta hylkäämme strategian, jonka lopputulos on huono, vaikka sitä kannattaisi vielä jatkaa.
Jäin pohtimaan tätä urheilukontekstissa.
Urheilussa toistetaan ja kerrotaan menestystarinoita. ”Näin menestyin” tai ”Onnistunut prosessi kohti mestaruutta”. En itsekään juuri muista kouluttaneeni tai jakaneeni kokemuksia valmennuspiireissä, joissa pohtisin muita kuin onnistuneita prosesseja. Epäonnistumisista ei juuri puhuta, tai jos puhutaan, niin etupäässä sivuuttaen prosessi, keskittyen vain suuriin kokonaisuuksiin syiden osalta.
Jos ajatellaan onnistumisten ja epäonnistumisten määrää, epäonnistumisia on varmasti enemmän. Näin ollen teemme yllättävän helposti johtopäätelmän menestyksen kaavasta, jota voidaan mallittaa, vaikka yhtä lailla voisimme myös miettiä, onko sellaista olemassakaan?
Valmennustiimi asiantuntijoineen voi myös tuottaa tietoa, jota halutaan kuulla. Tällainen ”tahaton sensurointi” ja ryhmässä paine yhdenmukaisuuteen voi pikku hiljaa kaventaa todellisuutta. Yhden totuuden kulttuuri estää menestymisen pitkällä tähtäimellä.
Yhtä lailla itse kukin meistä vahvistaa sitä tietoa, joka tukee omia ennakkokäsityksiä ja taustaoletuksia. Sitä vastaan olevat tiedonlähteet sivuutetaan.
Kyseisessä Soyerin ja Hogarthin (Fakta lehteen käännetyssä) artikkelissa luetellaan useita keinoja, joilla johtaja voi välttyä huijatuksi tulemiselta. Niissä on paljon hyvää, jota voi soveltaa myös urheilun puolelle.
Itseäni viehätti muun muassa epäonnistumisten tutkiminen. Ajatuksena on, että prosessi kuvataan auki ja katsotaan tarkkaan esimerkiksi, miten päätöksiä tehtiin. Toinen mielenkiintoinen asia oli erimieltä olemisen tärkeys. Vaikka ei ole helppoa kuunnella kriittisiä mielipiteitä saati palautetta, se takaa, että päätöksenteko perustuu moniulotteiseen pohdintaan. Kolmas liittyi ennakointiin. Toisin sanoen siihen, että intuitiota voi hyödyntää ja huolet voidaan sanoa ilman, että on olemassa olevia ongelma. Näin mahdollinen ongelma voidaan tunnistaa ennen kuin se on ongelma.
Tietämisen harha on vahva. Sitä on vaikea muuttaa, kun sitä ei edes aina tunnista. Paremmat edellytykset menestyä kuitenkin on, kun me urheilussa toimivat aktiivisesti pyrimme edes avaamaan suumme, tuomme erilaisia näkemyksiä esille ja olemme avoimia myös odottamattomille asioille.