Mitä, jos?

Eräässä coaching tapaamisessa pohdin asiakasryhmän kanssa, mitä jos voisi tehdä, toteuttaa tai muuttaa mitä asioita vain. Keskustelu oli todella mielenkiintoista ja polveilevaa. Jäin sen jälkeen miettimään tätä ”mitä jos” sana yhdistelmää.

Mitä, jos – se on mielenkiintoinen yhdistelmä. Se voi johtaa hulluuden partaalle tai mielettömiin saavutuksiin. Nehän ovat vain sanoja lauseen alussa, mutta niiden voima voi olla mieletön.

Esimerkiksi urheilijalla; mitä, jos epäonnistun? mitä jos en osaa? mitä jos kaadun?

Treffeille lähtijällä: mitä, jos hän ei pidäkään minusta? Mitä jos, sanon jotain tyhmää?

Työpaikalla: mitä jos neuvottelussa en osaakaan pitää puoliani? Mitä jos minä saan potkut yt-neuvottelujen jälkeen?

Mitä jos on jossittelua, vailla totuutta. Pelkkää spekulaatiota. Se voi pahimmillaan saastuttaa tämän hetken ja saada mielen pois raiteiltaan. Se voi estää onnistumista ja tukahduttaa halun yrittää. Se voi jähmettää paikalleen ja toisaalta saada pakenemaan paikalta.

Epäonnistumisen pelon taustalla on usein ”mitä jos – ajattelua”. Tällainen ajattelu johdattaa käsityksiin, joissa oma huonous, osaamattomuus ja tyhmyys kukoistavat. Pelkkä ajatuskin, mitä jos – alkaa hävettää – ja ihminen muuttuu yhä pienemmäksi, kadottaen lopulta itsensä.

Yhtä lailla ”mitä jos ajattelu” voi johtaa suuriin unelmiin, jolloin mahdottomasta tuleekin mahdollinen. Lapset ovat tässä superhyviä. He osaavat luonnostaan rakentaa pilvilinnoja ja uskomattomia tarinoita mitä ihmeellisimmistä asioista. Heistä voisi ottaa oppia. Valitettavan usein me aikuiset onnistumme kuitenkin katkaisemaan tällaiselta absurdilta ”mitä jos- ajattelulta ” siivet. Ne voi katkaista esimerkiksi nauramalla, realisoimalla rationaalisin perustein tai nolaamalla jollain tavoin. Jos vanhemmat eivät tee sitä, koulu huolehtii siitä viimeistään.

Mitä jos kuitenkin kokeilisi? Hulluttelisi asioilla, teemoilla, ilmiöillä ja itsellä. Mitä, jos sinulla olisi mahdollisuus tehdä mitä haluat, mitä tekisit? Mitä jos sinulla olisi taikasauva ja saisit toivoa, mitä ikinä haluaisit, mitä toivoisit? Mitä jos olisit 20 vuotta nuorempi, mitä tekisit? Jos olisit 20 vuotta vanhempi, mitä tekisit? Mitä jos voisit valita nyt, mitä valitsisit?

Jostain syystä huomaan, että ”mitä jos ajattelu” tuottaa itselläni samanlaisia lopputuloksia kerta toisensa jälkeen. Kertooko se siitä, että tunnen itseni vai siitä että olen aika jäykkä muutoksille? Vai kertooko se siitä, että elämä on suht balanssissa, kun unelmat ovat samanlaiset. Vai siitä, että olisi aika tehdä jotain. Toki voihan sitä myös miettiä, mitä väliä sillä on, mitä se kertoo tai jättää kertomatta. Oleellista on unelmoida ylipäätään. Sanontakin sanoo: ”köyhä ei ole se, jonka unelmat eivät ole toteutuneet, vaan se, joka ei koskaan unelmoi”.

Joskus on mukava leikitellä unelmilla. Joskus voi myös huomata, että unelmista onkin tullut totta. Joskus voi huomata, että se, mistä unelmoi, ei ollutkaan se, mitä oikeasti halusi tai tarvitsi. Joskus unelmat säilyvät unelmina läpi elämän.

Olen myös huomannut, että kaikki eivät pidä jossittelusta. Heidän mielestään se on ajanhukkaa. Turhaa haihatella asioista, joita ei voi saada. Minusta jossittelu on aika ajoin mukava ajanvietettä. Mitä jos sinunkin mielestä?